Päivä 8 - lauantai 8.9.2007
Mentonista Italian läpi Gardalle eikä hotellista hajuakaan...

Aamulla pakkailimme kamppeita valmiiksi jo ennen aamupalalle menoa. Tänään olisi pitkä ajopäivä tiedossa läpi Italian suoraan Gardalle, tosin tarkoitus olisi jäädä ainakin yhdeksi yöksi Sirmionen alueelle.

Olimme sopineet tämän Monacon opaskierroksen tarjonneen kaverin kanssa että hän lähtee ajamaan meidän kanssa muutamaksi tunniksi Italian puolelle ja käymme sitten syömässä jossain vaihteeksi meikäläisen piikkiin. Teimme reittisuunnitelmia ajatuksella että kiertelemme rantatietä niin pitkälle kuin mahdollista. Matkalle osuisi tunnetuista paikoista ainakin San Remo.

Sivuhuomautuksena, ennen Italian rajaa oli huoltoasema ja tuolloin bensan hinta oli 1.33 eur/ltr ja diesel 1.179 eur/ltr, ei oo halapaa täälläkään...

Rajamuodollisuudet täällä Euroopassa ovat jotenkin selkeitä ja yksinkertaisia - rajalla on valtakunnan nimi eu-tähtien sisällä ja siinäpä se, hetken päästä oletkin jo sitten toisen valtion alueella. Missään en koko matkan aikana nähnyt kovin aktiivisia tullivirkailijoita tai muita jotka rajanylityksiä olisivat hidastaneet. Tosin, käytännössä kaikki maat joiden kautta liikuimme, kuuluvat Schengenin sopimuksen piiriin tai sitten sovelsivat kyseistä sopimusta.

Heti Italian puolelle päästyä hyvin nopeasti huomaa eron maiden välillä, varsinkin liikenne toimii hieman eri lailla. Jos Ranskan liikenteessä oli tietynlainen agressiivisuus jo havaittavissa, Italian puolella varsinkin motoristeilta tuntui puuttuvan se loppukin häpy siitä tavasta miten tiellä liikutaan vaarantamatta toisia. Nimittäin ei ollut mikän ihme että takaa lähtee moottoripyörä tai kaksi ohittamaan sinua juuri silloin kun vastaan tulee rekka tai linja-auto ja sinun edessä on ruuhka ja tie kaartaa vielä kaiken lisäksi vasemmalle etkä voi millään nähdä mitä mutkasta tulee vastaan tuon rekan jälkeen. No, sieltä näyttää tulevan juuri samanlainen toinen pölvästi moottoripyörällä ja keskellä tietä. Ja voit olla myös aika varma että näiltä kuskeilta järjestään puuttuu se suomalaisilla vielä oleva itsesuojeluvaisto eli käytännössä joko väistät tai pahimmillaan kolisee ja lujaa.

Vaikka liikenne on tietyllä tavalla ronskia ja osittain arpapelia, sujuu se kuitenkin ihailtavan mallikkaasti ja matka taittuu. Moottoripyörillä tuntui olevan maassa tapana ajaa siitä mistä pääsee. Itselle ainakin jäi selkeästi käsitys että splittaaminen ja muu ohittelu oli hyväksyttävää, usein jopa suotavaa. Jos nimittäin jäit ruuhkassa moottoripyörällä jonoon kuten autotkin, joko autoilijat tai muut motoristit tulivat huolehtimaan että joko lähdet etenemään ruuhkan välistä tai he avittavat - hetken päästä sitä sitten mentiin muiden seassa letkoja ohitellen ja matka taittui yllättävänkin nopeasti. Maassa maan tavalla :)

Maisemallisesti tämä Italian rannikko ei Ranskan rannikosta paljoa eronnut. Tiet oli rakennettu sinne mistä haluttiin päästä ja joissakin kohdin erilaiset sillat ja tunnelit olivat todella hienoja taidonnäytöksiä ihmisen kyvystä rakentaa halunsa mukaan. Myös talot on rakennettu jos jonkinlaisten kallioiden reuniolle. Aluksi näin maalaistollona tuntui oudolta että talo saattoi olla tien alapuolella kalliolla 10-15 metriä alempana ja piha oli talon yläpuolella eli käytännössä auto roikkui pienellä kielekkeellä asunnon päällä...kaippa tuohonkin tottuisi.

Vaikka rantatie on hieno maisemaltaan, ei tätä pitkin päivän aikana kovin kauas ehdi menemään. Tiellä nopeus ei parhaimmillaankaan nouse taajamanopeuksien yläpuolelle ja koska lähes joka mutkan takana on jonkinlainen kylä, joutuu vähän väliä jonottamaan ruuhkissa joiden välistä ei pääse etenemään sivulaukkujen kanssa = on vain pakko odottaa jonossa ja syyskuussa täällä oli täys helle, kuumaa puuhaa. Toisaalta, suosittelen tänne Rivieran alueelle tulemista sillä asenteella, että voi oikeasti jäädä päiväksi tai pariksi ihan vain kiertelemään näitä pieniä kyliä. Ja jos ei halua / pääse Italiaan asti, Ranskan riviera on myös olemassa.

Italian puolella selkeä ero Ranskaan on myös taajamissa olevien skoottereiden suuri määrä. Ja ne ovat usein pykälää suurempia eli isoja maksiskoottereita oli paljon. Nuoret tytöt tuntuivat olevan tien päällä paljon aktiivisempia skoottereineen kuin pojat; muistan tuon päivän aikana nähneeni 2 mopo-poikaa, missä lie sitten muut hääränneet kun noita "skootteri-mimmejä" oli aina kymmeniä joka taajamassa.

Jonkin ajan päästä tulimme San Remoon - itsellä oli jotenkin mielessä hieman enemmän taas glamouria mutta kylään tullessa jo pelkkä nimikyltti oli sen verta vinossa että mitähän täällä mahtaa oikein olla. Hetken tuumailimme ja jatkoimme matkaa ohi emmekä lähteneet tuonne kylän keskelle helteeseen edes yrittämään. Tosin, pitää tässä kohden todeta että San Remo olisi varmasti ollut tutustumisen arvoinen paikka, mutta tämän päivän tavoitteeseen oli tässä kohden vielä kuitenkin satoja kilometreja matkaa joten matkaa oli vain jatkettava.

Jo perinteisesti näillä meitin reissuilla on totuttu siihen, että navikaattorin kanssa sattuu ja tapahtuu, ihan joka päivä. Jossain rantakylässä hieman ajateltiin oikoa ja kyllähän se paikannin reitin löytää - joskus vain mennään todella mielenkiintoisia sivukujia :)

Tuosta pääsi hienosti myös katselemaan paikallista rantamuotia. Todettakoon tässä kohden että maisemallisesti niin Ranskan kuin myös Italian puolella on näissä rantakohteissa  paljon annettavaa ;)

Jossain vaiheessa elimistö muistaa että aamupalasta on kulunut jo tunteja ja näläkä alkaa vaivata koko seuruetta. Etsimme oppaan johdolla pienemmän rantakylän mistä saisi jotain ihan peruspaikallista evästä, mopo parkkiin ja ruokapaikkaa etsimään. Ja kappas, hetken päästä istuimme sataman äärellä ja odottelimme Lasagne-annosta. Muistan vielä kun alkupaloiksi oli salaatti - otimme pienimmän annoksen kolmesta vaihtoehdosta ja tämäkin tarkoitti täyttä lautasellista salaattia - mitähän ne muut vaihtoehdot olisivat olleet kun tuonkin saaminen alas oli työmaa. Itse Lasagne-annos olikin sitten täyttävä :)

Se mitä tässäkin ruokapaikassa ja muutenkin koko Italiassa jäi kaipaamaan, kunnon kahvia. Täällä sai yleensä (jos edes kahvipaikan löysi) niitä pieniä annoksia missä kupin pohjalla oli sitä mustaa mönjää ja thats it. Tuon kun nappas helttaan niin hereillä pysyi. Ehkä pitäisi jonkinlainen kahvinkeittohärpäke tuohon mopoon viritellä tulevaisuutta ajatellen...

Kun olimme saaneet vatsat täyteen oli aika vaihtaa siirtymämoodi pykälää nopeammaksi jos meinaamme ennen säkkipimeää ehtiä Sirmionen alueelle ja vielä hotellikin pitäisi jostain kaivaa. Olin katsellut etukäteen netistä parin hotellin tiedot paikantimeen ja ensisijaisena kohteena olisi Garda Village, mikä käsittääkseni oli lomakylän ja turistipaikan risteytys. Unohdin vain sitten ottaa hotellin puhelinnumeroa mukaan joten ainoa tapa varmistaa hotellin huoneet on ajaa perille asti. Päätimme kokeilla tuurilla, ensin vain pitää päästä Italian läpi nopeasti. Ja luulisi tuommosessa kylässä nyt vapaita hotelleja olevan.

Pieniä teitä ajellessa matka ei etene millään lailla. Ainoa tapa päästä nopeasti Italiassa jonnekin on käyttää maksullisia moottoriteitä. Ja matka alkoikin edetä kummasti, tosin kukkaro kevenee myös maksujen osalta jonkin verran. Pyrimme ajelemaan muun liikenteen mukana tasaisella matkavauhdilla. Merkillepantavaa Italian moottoritiellä ajamisessa oli, että mikäli et täällä bongaa Porchea olet ajanut silmät kiinni - näitä nimittäin oli ja yllättävän paljon. Muutoin tämä moottoritie-ryynääminen ei mitään kovin kummoisia fiiliksiä anna, matka joutui ja se on pääasia. Ja sitä kahvia pitäisi melkein keittää ite, tienvarsien huoltsikat eivät kovin hääviä tarjontaa antaneet.

Illan suussa pääsimme vihdoin Sirmioneen ja paikantimen avulla suoraan lomapaikan pihaan. Sattui vain huono säkä, samaan aikaan sinne oli tullut pari bussillista englantilaisia turisteja ja enhän minä jaksanut siinä odotella vuoroani. Lähdettiin siitä sitten kiertämään kylää ja ajeltiin tunti etsien vapaita hotelleja, ei vain tahtonut löytyä. Nyt alkoi jo tulla hätä, kello oli jotain 20 paikkeilla eikä yöpaikasta vielä tietoakaan ja kaiken lisäksi oli jo tulossa pimiää. Onneksi paikannin opastaa kaikkina vuorokauden aikoina ja ajelimme takasin Garda Villagen respaan odottamaan. Tällä välin kun seikkailimme pitkin poikin järven eteläpäätä, oli jono jo vähentynyt huomattavasti. Ja kappas, heillä oli oikein kunnon mökki vapaana. Minimiaika minkä voi majoittua tähän aikaan vuodesta oli 3 yötä ja sehän passasi hienosti. Sattui uusi hintakausikin alkamaan juuri tänään mitä tietenkin piti vastaanottovirkailijalle ääneen ihmetellä kertomatta että olin sen toki jo etukäteen netistä tarkistanutkun reittiä suunnittelin; kesällä saman mökin vuorokausihinta olisi ollut 135 eur/yö - nyt se oli vain 58 eur/ yö ja hintaan ei sisälly aamiainen vaan se pitää erikseen maksaa. Me päädyimme ratkaisuun että ostamme aamiasvärkit paikallisesta kaupasta.

Mökki oli hieno; iso tupakeittiö missä sai itse kokata sekä töllö, kunnon suihkutilat sekä makuuhuone. Varustukseen kuului jääkaappi. Tiskasuvälineitä en löytänyt, mutta tuossa vaiheessa tällä ei ollut mitään merkitystä. Jokaisella mökillä oli oma numeroitu parkkipaikka mihin mopon sai laitettua yöksi. Illalla emme oikein päässeet alueen tarjonnasta käsitykseen, mutta pienellä kävelyretkellä loma-alueen omaan kauppaan huomasimme että mökkejä on erilaisia ja aluella on paljon myös asuntovaunuja joita mökkeinä vuorataan. Alue kokonaisuudessaan on noin 16 hehtaaria ja näitä asuntoja oli esitteen mukaan 226 kpl, pykälää parempia mäkkejä 68 kpl ja sitten noita asuntovaunuja oli 90 kpl.

Päivä oli ollut pitkä ja uni tulikin yllättävän nopeaa, aamulla onkin sitten sunnuntai ja tarkoitus huilailla ja käydä iltapäivällä kiertämässä Garda-järvi. Nyt emäntä sai rauhassa aloitella vataanotosta saadun valkkari-pullon tyhjennystä; tämä lomapaikka osasi kyllä asiakaspalvelun - näki että asiaskaskunta on vaativaa, paljon oli ainakin englantilaisia turisteja sekä hollantilaisia opiskelijoita.

 Reissun<< edellinen päivä - seuraava >>