Päivä 10 -maanantai 10.9.2007
Venetsiassa käynti...
Maanantaille oli parikin suunnitelmaa; joko makoillaan hotelilla ja ollaan vaan tai käydään Venetsiassa kun nyt näin lähellä jo ollaan. Kolmanneksi olin varasuunnitelmaksi selvitellyt pari alppiylitystä, joita voisi käydä ajelemassa aikansa kuluksi ellei mitään muuta tekemistä löydy. Venetsiaan olisi ajaen matkaa sen verran että koko päivä siihen menee kun siellä käväsee. Toki sinne on mahdollista mennä myöhemminkin, vaikka lentäen. Mutta kun emme oikein keksineet mitään syytä miksi emme siellä kävisi niin ei muuta kuin nokka kohti itää ja pyörä moottoritielle.
Italiassa moottoritiet vetää ihan hienosti mutta mitään halapaa lystiä ne ei ole. Ja kovin paljon nähtävää ei moottoritiellä ole, tappavan tasaista jurraamista mutta matka etenee. Moottoriteiden varrella olevat huoltsikat ovat myös osanneet hinnoitella itsensä, takuuvarmasti katetta myös kertyy. Iritimme metsästää pieniä miehietettyjä tankkauspisteitä. Nämä olivat siitä kivoja että kaveri tuli ja tankkasi ja rahasti siinä samalla - ei tarvinnut edes mopon päältä poistua. Suomessakin soisi saman palvelun palaavan takaisin, siitä saattaisi olla valmis jopa maksamaan pikkasen extraa ;)
Aikansa kun jurraa niin viimeimen tullaan perille. Itsellä ei ollut kovin selvää kuvaa siitä miten Venetsiaan pääsee - matkaesitteiden ja muiden perusteella Venetsia on paikka missä on kanavia ja siltoja eikä siellä autolla mihinkään pääse. Oletin myös että mantereen puolella olisi parkkipaikka mistä sitten on kuljetus tai jlku vesitaksti tms. millä pääsee perille. Siksi olinkin hieman yllättynyt kun sinne meni tie eikä mitään romanttista pientä siltaa vaan selevä tie ja rautatie.
Tien toisessa päässä on sitten iso parkitalo sekä parkkipaikka, molemmat maksullisia tietenkin. Kiertelimme ensin siinä parkkipaikan ympäri mutta kun ei vapaata paikkaa löytynyt, palasimme palan matkaa takaisin, teimme uukkarin sopivassa kohdassa ja käänsimme mopon kiltisti parkkitaloon menevään jonoon. Päivä oli tajuttoman kuuma ja hikihän siinä parkkijonossa sitten tuli; jono eteni metrin ja taas jono seisoi. Emme ottaneet mukaan täysiä ajovarusteita vaan ajelimme tulemaan farkuilla ja ajotakilla, silti hiki valui päältä.
Juuri kun olimme pääsemässä parkkitaloon sisälle, juoksi joku mies joku lappu kaulassaan ja kysyi että oletteko te todella menossa tuonne sisään - hinta 24 eur. Totesin että ei tässä oikein taida vaihtoehtojakaan olla, alempana oleva parkkipaikka oli täysi. Hän kuitenkin suositteli että siirtyisimme mopon kanssa tuonne parkkipaikalle, sieltä löytyy varmasti joku nurkka mihin mopo sopii eikä maksa mitään. Meikäläinen tekee työtä käskettyä ja löytyhän sieltä vapaa paikka mihin mopo sitten ängettiin. Tämän jälkeen pakattiin ajokamat sivulaukkuihin; onnistuu se kun vaan jaksaa tukkia kamppeita pala kerrallaan.
Melkein heti kun olimme kamppeet saaneet pakatuksi ja olin tuon valokuvan ottanut, käveli poliisi muistilappu kädessään mopon luo - tässä kohden olimme jo menossa kohti Venetsian siltoja enkä hirveesti asialla päätäni vaivannut. Varmaan niillä on tapana ottaa rekkari ylös ja tarkistaa ettei mopo oo varastettu tai jotain...
Onhan Venetsiassa nähtävää paljonkin. Emme etukäteen olleet paljoa mahdollisiin nähtävyyksiin tutustuneet eikä meillä ollut oikein selkeää tavoitettakaan - kunhan käydään katsomassa miltä se paikka näyttää. Grande Canale pitää nähdä, huokausten sillasta jotain olin kuullut mutta ei hajuakaa missä se sijaitsee. Ainut selvä paikka minkä tiesin oli Pyhän Markuksen tuomiokirkko ja sen lähellä oleva aukio missä jossain vanhemmassa Bondissa James ajelee kondolilla siihen aukealle.
Onneksi on tuo paikannin mallia minkä voi ottaa tarvittaessa myös kävelylle mukaan - akku kestää 20 tuntia ja voi tällä tavalla navikoida kävellessäkin, löytää hienosti myös ruokapaikat. Eihän tuolla turisti oikein osaa liikkuakaan, reitit menee hyvin kapeita kujia ja suuntaa on välillä todella vaikea arvioida kun ei ole hajuakaan minne on menossa. Paikantimen avulla olikin helppo arpoa suunta ensin sinne San Marcon aukiolle ja sitten sieltä takaisin Molo-nimistä katua pitkin parkipaikalle.
Venetsia on pitkälti turistirysä. Sen tunnistaa parista asiasta. Väkeä on ensinnäkin joka paikka täynnä - pikkusen kapeampi kuja ja jono oli valmis vaikka kyseessä oli maanantai. Ihmisiä kulkee matkalaukkujen kanssa eli ovat tulossa lomalle tai menossa takaisin kotiin. Rihkaman kauppaajia on joka nurkka täynnä paitti että täällä toiminta on hyvin ammattimaista - paikalliset poliisit yrittivät epätoivoisesti narauttaa jäljitelmälaukkujen myyjiä mutta nämä olivat niin isolla porukalla liikenteessä että joka nurkalta löytyi aina vahti kännykän kanssa - poliisien tullessa myyjät olivat aina jo eri kadulla.
Mutta aikamme kun navikoitiin niin viimein se aukiokin sieltä vastaan tuli. Siellä tosin vasta oli väkeä; osa jonotti jonnekin, osa katseli vaan muuten paikkoja. Missään en ole nähnyt aiemmin niin paljon pulun paskaa kuin tuolla - puluja riitti sitten riesaksi asti. Osa turisteista meni makaamaan maahan ja antoi pulujen tulla päälleen, ottivat sittenkuvia ja olivat aivan onnesta mykkänä...meikäläisiltä meinas tulla tuossa kohden jo yli. Ensinnäkin se jätösten päällä makaaminen arkikamppeilla näytti vähän arveluttavalta. Toiseksi, onkohan se pulujen höyhenmassan hengittäminen kovin terveellistä - pitkän päälle. Tuosta aukeasta jäi vähän ahistava tunnelma. Siellä myös järjestettiin jotain konserttia ja sen takia ihan koko aukea ei ollut käytettävissä. Pikkasen aikaa siinä pälllisteltiin ja lähdettiin jatkamaan kierrosta.
Kun oli kierrelty aikamme ja bongattu mitä nyt mieleen tuli, oli aika lähteä köpöttelemään takaisin päin parkkipaikalle. Välillä tuntui että turistien määrä vain kasvaa koko ajan. Itselle jäi parhaiten mieleen nämä idylliset kujat ja vesikadut, joissa yksittäiset kondolit tai tavalliset veneet kulkivat hissukseen. Pitää muistaa että Venetsiassa asutaan myös oikeasti. Tämä tuli hyvin esille kun nuorimies ajeli avoveneellä missä oli 40 heppanen Yamaha persuuksissa ja vene täynnä nuorisoa - ja poppi raikasi. Toiminallisesti ei eroa kovinkaan paljoa meikäläisten katurallista mitä ainakin näissä pienemmissä maalaistaajamissa harrastetaan.
Paluumatkalla mopossa olikin sitten joku lappu, ensin luulin että se on virhemaksu väärästä pysäköinnistä mutta kun siinä ei ollut kuin Italiaa niin ajattelin että selvitän asian kun pääsen takaisin suomeen. Täällä suomessa sitä sitten on puoli vuotta selvitelty ja kävi ilmi ettei sitä pysty suomesta käsin maksamaan, oikein lähetystöjä ja Italiaa myöten asiaa tuli selviteltyä. Pitänee sitten ottaa lappu mukaan kun Italiassa seuraavan kerran poikkean ja käydä jossain paikallisessa pankissa tms. se maksamassa.
Ajokamat päälle ja nokka kohtia majapaikkaa. Aluksi ajattelimme että menemme pienempiä teitä pitkin ja katselemme maisemia. Laitoin navikaattoriin asetuksen että vältä moottoriteitä ja niin kone lähti arpomaan reittiä pienempiä tietä pitkin. Tämä oli eka virhe. Nimittäin jo hyvin pian kävi selväksi että paluumatkasta tulee tällä tavalla hyviiiiin pitkä - nämä pienemmät tiet kun eivät oikein edenneet; milloin oli ruuhkaa ja milloin tie meni ihan mistä sattuu, navikaattorinkin kanssa suunnistaminen oli aika arpapeliä kun tuntui että tiet menee ihan eri paikasta mitä kartassa on merkitty. Käännettiin nokka takaisin moottoritielle kun ensimmäinen puoli tuntia oli mennyt käytännössä ihan harakoille.
Illalla kun pääsimme takaisin kämpille oli jo pimeää mutta näläkä kurni - Venetsiassa yritettiin käydä syömässä mutta kyseisessä paikassa ei sinä päivänä tarjoiltu mitä listassa oli, jotyain ihme säätämistä se oli joten jätettiin vänkääminen väliin ja ajateltiin että syldään matkalla. No, motarilla ei kovin kummosia ruokapaikkoja ollut joten kahvilla ja sämpylällä painettiin perille asti. Etsittiin sitten paikantimella Sirmionesta joku ruokapaikka ja ajettiin pihaan - PIZZAA, aitoa Italialaista Pizzaa. Ja pakko myöntää että oli hyvää ja palvelu pelasi. Siitä sitten mahat täynnä ajeltiin takaisin kämpille ja pakattiin jo kamppeet osittain valmiiksi - aamulla olisi pitkä ajo reitin toiselle pääetapille eli Grossglocknerin ylitykselle ja siitä Zell Am Seehen.
Reissun<< edellinen päivä - seuraava >>