Päivä 13 -keskiviikko 13.9.2007
Berliini ja pari nähtävyyttä sekä ajelua Travemundeen laivalle maaseutua pitkin

Heikosti nukutun yön jälkeen oli aamulla hieman epätodellinen tunnelma eikä tämä junamatka tuntunutkaan enää niin kovin hyvältä ajatukselta. Täällä maaseudulla on ehkä tututtu hieman rauhallisempaan menoon eikä epätasainen kolina ja jurraaminen ole meikäläisille se kaikkein optimaalisin nukkumapaikka. Käytännössä yö meni pedillä pyöriessä ja asentoa etsien. Sitten kun unen päästä sai kiinni, meni vartti ja taas ihmettelit missä oikein ollaan ja mitä tapahtuu...aamulla sitten oli hieman raskas olo sekalaisen yön jälkeen kun kännykän kello herätti. Tuo juna ei nimittäin mene mopojen kanssa Berliiniin asti vaan autot ja mopot jää vähän ennen pois Berlin-Wannseen asemalla. Tässä jos et ole hereillä niin mopo jää tähän 24 km päähän pääasemasta ja mies menee Berliiniin. Hauskinta tässä oli että matkalipussa lukee Berliiniin saapumisaika eikä tuosta Wannseen asemasta ole halaistua sanaa tahi kellonaikaa missään kohden. Meillekin meinasi tulla hieman hätä kun juna alkoi jarruttamaan ja tajusin että hitsi, se mopo puretaan kyydistä ennen määränpäätä. Toisaalta jos jäämme pois väärällä asemalla, jäämme reitin varteen ja mopo jatkaa eteenpäin - joskus nuorempana pääsi näinkin käymään...onneksi illalla tapaamamme saksalais-motoristit huikkivat jo laiturilla että tulukaa tänne joten pysäkki nähtävästi oli oikea. Jälkikäteen harmittaa ettei tullut yhtään kuvaa otettua asemasta ja mopojen purkamisesta, muutenkin tuona päivänä jäi kuvien otto vähiin.

Kun mopot oli purettu junasta oli aika jatkaa matkaa. Tarkoitus oli vain ajaa Berliinistä läpi, katsella muutama tunnettu paikka kun aikaa on - Finnlinesin laivalle pääsee illalla aikaisintaa klo 20 Travemundessa ja matkaa ei olisi kuin reipas 300 km maaseudun kautta kiertäen. Saksalaismotoristit antoivat hyviä vinkkejä pysäkointipaikoista, mutta totesivat samalla että älä jätä mopoa yksinään mihinkään - lähtee kuulemma helposti kaikki irtisaatava kävelemään. Vartioidut parkkipaikat olisivat olleet myös kaikki vähän sivussa noista parista nähtävyydesta, joita halusin kurkata. Päätimme sitten että käymme mopon kanssa bongaamassa nähtävyydet ja jatkamme sitten Lyypekkiin tai Travemundeen ostoksille, ja jos joku kiva kauppa tms. osuu reitille poiketaan siellä.

Pistin paikantimeen ensimmäiseksi rastiksi Brandenburgin portin, joka tuntui luonnolliselta nähtävyydeltä kun Berliinissä ollaan. Reitti kulki Berliinin keskustan kautta ja taas perinteisesti paikannin oiko välillä aika mielenkiintoisia pikkukujia pitkin. Kun viimein portille pääsimme ei siinä ollutkaan missään parkkipaikkaa mihin mopon olisi saanut ängettyä. Ruuhkaa oli myös jonkin verran ja kuskilla oli täysi työ pysy perillä mitä missäkin taas oikein tapahtuu; paikannin näyttää reittiä ja liikennettä tulee joka suunnasta.

Kiertelimme siinä sitten korttelia ympäri ja nähtävästi siellä oli menossa joku Ranskan ja Saksan valtioiden välinen tapaaminen tms. kun joka lipputangossa oli sekä Saksan että Ranskan liput. Kaduilla pyöri myös tummansinisiä ja mustia Mersuja ja Bemareita; näissä oli osassa sininen vilkku katolla ja paljon tummapukuisia, minua laihempia miehiä parveili autojen ympärillä aurinkolasit päässä vaikka oli pilvinen päivä. Osa kaduista oli suljettu ja niitä vartioi läjä poliiseja liikennettä ohjamaassa ja valko-vihreitä poliisiautoja oli kymmeniä alueella - joka risteyksessä kaksi tai kolme vähintään koko korttelin alueella. Ajelin siinä etsien reittiä tuonne pihaan ja kun yksi pakettiauto sitten näytti menevän poliisiohjauksesta läpi pihaa kohti, nykäsin vilkun päälle ja änkesin pakettiauton kantaan ilman että kukaan ehti reagoida ja pääsin tuonne sisäpihaan. Siinä samassa huomasin että tänne ei varmaan ois saanut tulla; tummapukuisia miehiä lähti juoksemaan mopoa kohden käsiään heilutellen. Minä nappasin kameran tankkilaukusta, otin pari kuvaa ja kurvasin takaisinpäin ilman että kukaan ehti sen kummosemmin reagoida ja anteeksipyydellen nyökyttelin kypärää ja heiluttelin kättä kun menin poliisisaattueen läpi. Osalla tuntui olevan hauskaa kun näkivät pyörän nokassa olevan suomen lipun - pököpää-turisteja pohjolasta. No, portti tuli bongattua ja kuva jäi muistoksi :D

Seuraavaksi halusin käydä katsomassa Berliinin muurin jäänteitä ja amerikkalaisten tarkastuspistettä joka tunnetaan paremmin nimellä Checkpoint Charlie. Tänne olikin jo helpompi tulla mutta jotenkin tämä alue ei ollutkaan niin monumentaalinen kuin olin  mielessäni kuvitellut; keskellä katua on pieni mökki jonka edessä on muutama hiekkasäkki sekä USA:n lippu liehuu lipputangossa.  Vähän ennen tätä on pylväs jonka toisella puolella on kuva kaiketi neuvostoliittolaisesta sotilaasta ja toisella puolella on kuva amerikkalaisesta sotilaasta  - tämä on nähtävästi joku muistomerkki myös. Tuolla alueella oli myös valokuvanäyttely muurin historiasta ja osa kuvista veti kyllä hiljaiseksi. Valokuvien ohessa oli myös kartta muurista ja oli siinä joku museokin.

Kun olimme aikamme katselleet maisemia jatkettiin matkaa - piti vähän taiteilla kun pyörä oli sakkopaikalla ja pitihän sieltä sen polliisinkin sitten tulla mutta kun olimme kovin lähtöä tekevän näkösinä niin menivät vain nätisti ohi. Pistin paikantimen opastamaan kohti Travemundea - ajatus oli että käydään kattomassa ensin miltä se satama-alue näyttää ja mennään sitten vaikka Lyypekkiin ostoksille ja syömään. Aluksi matka tehtäisiin moottoritietä pitkin ja puolessa välissä heitettäisiin pienemmille teille ja ja nautitaan maisemista kun kerta aikaa on koko päivä. Berliinissä olisi varmasti ollut paljon muitakin nähtävyyksiä mutta mopolla tuolla pyöriminen ei nyt niin kovin hääviä ollut - ajaminen aika paljon samantyyppistä kuin jossain Helsingissä tai Tukholmassa ja talotkin paljon samannäköisiä. Välillä jo oikeasti tuntui että kotona, niin samalta maisemat alkaa näyttää. Berliinin TV-tornin näimme tullessa ja tuolla käyntiä myös pariin kertaan mietimme, mutta jotenkin ei sitten kummallakaan hirveää intoa sinne ollut lähteä 200 m korkeudella olevaan kahvilaan istumaan...pitää käydä sitten joskus toiste tuolla kun sopivasti reitille osuu.

Onneksi meillä oli aikaa ja pystyimme poistumaan moottoritieltä pienemmille teille. Nimittäin nämä pienemmät maalaiskylät ja maisemat ovat todella hienoja ja maisemat kuin parhaista valokuvista. Välillä tie kapeni nippa nappa auton levyiseksi ja mutkitteli peltojen välissä. Välillä mentiin todella hienoja pätkiä peltojen reunaa puiden reunustamaa väylää pitkin. Joissakin kohdin tie oli niin pahasti routinut että tuntui kuin olisi ajettu mukulakivikatua, mutta aika usein näiden teiden varsilla oli myös korjauskalustoa liikenteessä. Joissakin taajamissa keskustoissa oli hyvinkin laajoja mukulakivialueita joiden kautta kylää halkova tie meni. Pääosin nämä pienetkin tiet olivat todella loistavasta ja sileässä kunnossa kuten oheinen kuvakin osoittaa. Suosittelen vain rohkeasti poikkeamaan moottoritieltä vähän sivuun, jää paljon paremmat muistot eikä koko päivä mene siihen puuduttavaan jurraamiseen Autobahnilla.

Aikansa kun ajelee niin tulee se määränpääkin vastaan. Travemundessa kierreltiin aikamme ja kävimme muutamassa halpa-kaupassa hakemassa lapsille jotain tuliaisia - mitään kovin suurtahan mopossa ei saa tuotua. Travemundestahan löytyy myös hienot hiekkarannat (4 km) ja pakkohan nämäkin oli käydä bongaamassa - uimaan ei kuitenkaan sitten viittinyt +10 asteen kelissä mennä vaan nautittiin hienoista maisemista. Ja pitihän sitä sitten käydä käydä ne pakolliset vaatekaupat aluella kiertämässä...tietyllä tavalla raskasta puuhaa ajokamat päällä mutta menee se noinkin - tärkeintähän on että reissusta jää molemmille hyvät muistot ;)

Siinä kun aikamma pyörimme Travemunden ja Lyypekin väliä, tuli Herrentunnel aika tutuksi; ainakin 3 kertaa tuosta tuli mentyä kun etsimme tiettyjä liikkeitä välillä Lyypekistä ja välillä Travemundesta. Viimein kun emme enää jaksaneet aikaa tappaa katuja kiertelemällä ja ajelemalla ja shoppailukin alkoi maistua jo puulta, oli aika siirtyä satamaan odottamaan laivaan pääsyä. Samaan aikaan alkoi jo ilta pimetä ja keli kylmeni entisestään ja muistutti meitä kouriintuntuvasti tulevasta talvesta. Juuri kun alkoi tuntua että kohta tulee oikeasti kylmä eikä sivulaukuista löytynyt enää päälle pantavaa, päästi satamavahti meidät aidan sisäpuolelle, käski jättää ajokamat siihen mopon viereen hänen silmieen alleen ja määräsi meidät kahville uuteen satamaterminaaliin - mehän teimme työtä käskystä ja pakko myöntää että lämmin kahvi lämpöisessä tilassa teki eetvarttia. Sillä aikaa siihen ilmaantui muutama muukin mopo ja jonkin verran muita suomalaisia matkalijoita joiden kanssa oli kiva katsella missä kaikkialla on pyöritty. Yhteenvetona voi todeta että tässäkin kohden maailma on aika pieni; yksi vanhempi pariskunta oli tulossa Omaha Beachilta missä itse kävimme viime vuonna ja olivat vastaavasti vuotta aiemmin kiertäneet sama rundin minkä me teimme nyt - tosin matkailuautolla. Motoristit olivat pääosin pyörineet samoilla alppipätkillä, tosin moni kääntyy Alpeilta jo takasin eivätkä käy välimerellä asti vaan keskittyvät mutkateiden kiertelyyn.

Mopot laivaan ja remmeillä kiinni ja hyttiin suihkuun - kohtaa pääsekin jo sitten syömään seisovasta pöydästä ja alkaa 28 tuntia kestävät laivamatka.

 Reissun<< edellinen päivä - seuraava >>